Näin saat villasukasta istuvan
- Hanne Piirainen
- 23 tuntia sitten
- 4 min käytetty lukemiseen

Kun neuletiheys on viilattu kohdilleen, on hyvä pohtia sukan istuvuutta muilta osin.
Jalkoja on yhtä kaikki eri muotoisia kuin pituisiakin. Seuraava vaihe onkin kustomointia, käyttäjän tarpeet ja ominaisuudet huomioiden. Villasukkaongelmat ja ongelmavillasukat harmittavat käyttäjää, mutta myös neulojaa. Ei ole kovin innostavaa, jos tuntuu että iso työ on mennyt hukkaan kun lopputulos onkin jotain ei-toivottua.
Miten jätetään hyvästit tuskailuille, kuinka kantapää valuu aina sukassa jalan alle, tai ettei sukka tahdo pysyä jalassa? Tai jos varvas puskee heti kärjestä ulos, sukka pyörii jalassa tai päälliosa kinnaa?
Perehdytään hieman mitoituksen aiheuttamiin pulmiin, ja ennen kaikkea, oivallisiin ratkaisuihin.
Sellaiset normaalinkokoiset villasukat
Tämähän se on usein tilaus neulojalle. Millaiset ne normaalinkokoiset sitten ovat? Ovatko ne työn alla olevan ohjeen mitoituksella tehty, koulun käsityötunnilla opittu vai mummon perintömallia? Mitäs sitten, jos villasukan kokotaulukko loppuu neljäänkymmeneenkuuteen, ja pitäisi tehdä villasukatsukat kokoa 50?
Jos parempaa tietoa käyttäjästä ei ole, ohjetta noudattamalla saa yleensä sukat, jotka asettuvat lähes kenen tahansa keskivertokansalaisen jalkaan. Jos taas on tietoa saajasta, kuten esimerkiksi usein silloin, jos on ne 50-numeroiset villasukat tehtävälistalla, kannattaa miettiä millaisiin jalkoihin ne tulevat ja missä sukkia todennäköisesti käytetään.
Villasukan optimaalisen istuvuuden takaamiseksi, jalkapöydän leveys ja korkeus, jalkapohjan pituus sekä kantapään korkeus ovat olennaisia.
Oman näkemykseni mukaan myös sukan käyttöolosuhteet on huomioitava istuvuutta parantaessa. Onko kyseessä saapassukka, jonka alle tulee muita sukkia? Ohut ”toimistosukka” sisäkenkien kanssa käytettäväksi? Nämäkin olisi tärkeää ottaa huomioon mittoja miettiessä.
Minkä verran silmukoita koon 50 sukkaan?
Neuloja, joka viihtyy neuleryhmissä, ei ole voinut olla törmäämättä tähän kysymykseen, ellei sitä ole itse pohtinut. Yleisesti sukkataulukoissa numerot tuppaavat loppumaan 46:een.
Pääsääntönä pitäisin että tee sukat sen koon 46 mitoilla, venyttäen ainoastaan terää: Perussukissa, koossa 46 on jo reilut silmukat, ja ne riittävät vähän pidemmällekin jalalle.
Miten se pituus sitten saadaan laskettua? Jälleen palaan peruskoulussa opittuun, helppoon laskukaavaan: kengän koko x 0,63 = jalkapohjan pituus, kantapään takaa kärkeen mitattuna. Kaava, joka sopii minkä tahansa kokoisen sukan pituuden laskemiseen.
Tämä laskukaava ratkaisee yleensä myös ongelman jos terästä puskee varvas ulos: Terä on ollut kenties liian lyhyt, ja jostain päästä jalka pyrkiytyy hakemaan tilansa. Tämä tapahtuu yleensä isovarvas etulinjassa.
Jos jalka on kovin runsas, sukkaan kannattaa ottaa silmukat koon verran suuremmasta mitoituksesta. Toisinpäin sama juttu, siroon jalkaan koon pienemmät silmukat.
Korkea tai matala jalkapöytä
Minulle selvisi vasta tätä tekstiä aloittaessani kun googlettelin korkeaa jalkapöytää, että sille on olemassa ihan lääketieteellinen termi (toisaalta, miksipä ei olisi, en vain ole ajatellut asiaa).
"Korkea jalkapöytä eli korkea jalkaholvi (pes cavus) on jalkaterän rakenne, jossa jalan kaari on normaalia korkeampi ja jalkaterä jäykkä."(AI-yhteenveto)
Meillä on majaillut 25 vuotta tällainen Pes Cavus-Mies, varsinainen suursukankuluttaja jonka vuoksi tähän ongelmaan on tullutkin perehdyttyä varsin hyvin.
Pes Cavus-Miehen jalkapöytä on todella korkea. Yleisesti ohjeistetaan jalkaterän kavennuksien harventamista joka toiseen kerrokseen, mutta tällä ohjeella olen saanut heittää vesilintua., Sukkaan täytyy ensinnäkin tehdä jo normaalia korkeampi kantapää. Sitten kavennukset joka kolmas kerros.
Ohjeeksi voisin siis tarjoilla seuraavaa:
Korkeahko jalkapöytä = tee jalkaterän kavennukset joka toinen kerros
Hyvin korkea jalkapöytä = tee kantapäähän 6 kerrosta enemmän kuin ohjeessa. Poimi sivuista 3 silmukkaa enemmän molemmilta puolilta puikoille. Tee jalkaterän kavennukset joka kolmas kerros.
Mikä on sitten se hyvin korkea, mikä korkeahko? Sanoisin, että sen kyllä huomaa, kun on sukkia erilaisiin jalkoihin neulonut. Tähän on varsin vaikea määrittää mitään mittoja, kun ne kuitenkin koon mukaan vaihtelevat.
Kantapään valuminen sukan alle voi johtua joko liian lyhyestä jalkapohjan mitasta (laskukaavalla tähän apua), tai sitten tästä erittäin korkeasta jalkapöydästä, mikä korjaantuu siis kantalapun lisäkerroksilla.
Yhtä lailla matala jalkapöytä kaipaa huomiota., Olisipa hienoa näin lättäjalka-naisena saada yhtä arvokkaalta kuulostava termi tälle ominaisuudelle mitä Pes Cavus-mies, mutta tämä jalan malli on, ihan vaan raadollisesti lättäjalka. Lättäjalka-naisena jalkapöytäni on matala ja litteä. Tämä muoto vaatii, etenkin silloin mitä suuremmaksi sukan koko muuttuu, tihennettyjä kavennuksia jalkaterään. Ihan kokonaan joka kerroksella en ehkä tekisi, joten tähän voinee sopia seuraava sääntö:
Lättäjalka, erityisesti isot koot = tee jalkaterän kavennukset ensin 3-4 kertaa joka toinen kerros, sitten loput joka kerroksella

Sukan varsi
Sukan varsi on yleensä se eniten säätöä, oikeita mittoja ja tarkoitukseensa sopivuutta vaativa osa. Löysä varsi valuu nilkkoihin, ja sen välttäminen on kiinni siitä, miten varsiosa on neulottu. Perinteinen joustinvarsi löystyy silloin, jos se on neulottu liian suurilla puikoilla. Puikot on syytä vaihtaa pienempiin jo siksi, ettei terästäkin tule liian löysä ja sukat kuluvat helpommin rikki. Tämän lisäksi joustimen voi neuloa kierretyin silmukoin. Takareunasta neulottu oikea silmukka jo napakoittaa, mutta lisähifistelynä myös nurjat silmukat voi neuloa takareunasta.
Kirjoneulevarren leveys on ratkaiseva, sehän ei kummemmin jousta. Monissa ohjeissa leveys onkin kerrottu ja varteen voi valita ainakin pari eri leveyttä. Kirjoneulevarteen saa myös pitoa lisää neulomalla reilun mittainen joustin sukan suuhun, hieman pienemmillä puikoilla. Ehkä vielä niillä kierretyillä silmukoilla?
Ihanteellinen varsi? Yksi toimivista ratkaisuista on ollut kirjoneuleen ja joustimen yhdistelmä, kuten Autot-setin sukissa. Joustin myötäilee, ja kirjoneuleosio yläreunassa pitää sukan paikoillaan. Kuitenkin tässä taitaa olla mielipiteitä yhtä paljon kuin käyttäjiä.
Sukan käyttötarkoitus

Käyttötarkoituksen huomioiminen on vielä jäljellä tässä mitoituksen viidakossa.
Jos neulon saapassukat, joiden alle tulee 1-2 paria ohuempia sukkia, teen ne terästään numeron verran suuremmiksi. Silloin sukkapaljous ei ahdista jalkaa, tosin tässä on kengälläkin osuutensa. Saappaaseen tulevan sukan varren teen sen verran pitkäksi, että se yltää saappaan varren yläpuolelle. Se on silloin helpompi vetää takaisin ylös, ellei nyt ole päässyt ihan nilkkaan saakka valumaan. Jos saappaita käytetään siten että housunlahje menee saappaan sisäpuolelle, varressa saa olla tilaa myös sille housunlahkeelle, joka siis tungetaan jo sukanvarren sisään, sitten vasta saappaaseen. Pysyy muuten sukka jalassa varsin hyvin.
"Arkisukka" toimii sellaisenaan, ohjeen mukaisesti tehtynä mainiosti.
Toimistosukka taas on ohut ja ihoa myötäilevä -mahtuu sisäkenkiin eikä hiosta.
Mitä niille lörpöille, vähän väärän muotoisille ja mitoiltaan hieman epäonnistuneille sukille sitten tehdään?
Niille on olemassa ihan oma, erityinen käyttötarkoituksensa. Sellaisista sukista tulee ne kaikkein parhaat kotoilusukat, jotka jalassa on mukava käpertyä sohvan nurkkaan neulomaan tai katsomaan elokuvia. Silloin saa valua varret makkaralle, terä voi olla vähän liian pitkä, liian leveä, eikä niiden lyhyeksi jäänyt kantapää häiritse ollenkaan.
Niistä tuleekin yleensä ihan parhaat lempisukat, joiden jalkaan laittamista odottaa kaikkein eniten.
Loppuun vielä tunnustus: Pes Cavus-mies on kulkenut useamman vuoden toisten tekemissä sukissa. Minun sukkani ehtivät harvoin kenenkään perheenjäsenen jalkaan, omanikin ovat tyttären tekemät..
Katso myös: Neuletiheyden mittaaminen villasukissa ja Eläinaiheiset villasukat lapsille ja aikuisille
Tekstiin sopivat kategoriat: Hanne Piiraisen neuleohjeet ja Villasukkaohjeet






























Kommentit